Ovatko tunteet yliarvostettuja?

Kun kirjoitamme tätä blogia, on takana ajattelun viikko.   Viime vuosina on puhuttu paljon tunteista.  Tunneälyä on tutkittu ja sanottu, että ihmiset tekevät lähes kaikki päätökset tunteella. Onko näin? Pohditaan tätä –ajatellaan.

Kirjamessuilta löysimme uuden,  ajattelusta kirjoitetun kirjan, Daniel Kahneman: Ajattelu –nopeasti ja hitaasti. Daniel Kahneman on tunnettu ja tunnustettu kokeellinen psykologi, joka on saanut taloustieteen Nobelin palkinnon käyttäytymistaloustieteen syntyyn johtavasta työstään. Kahneman sanoo että meillä on kaksi tapaa ajatella, nopea ja hidas. Nopea ajattelu on intuitiivista ja emotionaalista, hidas taas harkitsevampi ja loogisempi.

Nopeaan ajatteluun liittyy se riski, että tulkitsemme asioita liian nopeasti, tunteella ja voimakkaiden ennakkokäsitysten saattelemana. Saatamme ajatella, että kymmenen on parempi kuin yksi, sen takia, kun se on suurempi kuin yksi. Hidas ajattelu vaatii pohdiskelua ja ponnistelua. Hidas ajattelu saattaa johtaa myös törmäyksiin sekä itsensä, että ympäristön kanssa. Joudutaan pohtimaan ja jopa luopumaan jostain vanhasta. Tämä vaatii aikaa ja totuttelua.

Hyvään ajatteluun liittyy myös ajattelun sujuvuus. Sujuvuuteen vaikuttaa se,  millaisessa ympäristössä ajattelua houkutellaan esiin. Kun ajattelun tielle asetetaan esteitä, se vaikuttaa ajattelun lopputulokseen. Saksalainen psykologi Norbert Schwarz teki kokeen, missä hän käski koeryhmän jäseniä ajattelemaan kaksitoista esimerkkitilannetta,  joissa on tuntenut itsensä itsevarmaksi. Sama testi toistettiin sillä poikkeuksella, että piti ajatella kuutta itsevarmuuden tilaa. Kokeen tulos osoitti sen, että mitä sujuvampi ajattelu oli, sen itsevarmemmaksi ihminen koki itsensä. Se, että löysi itsestään paljon itsevarmuuden piirteitä ja asioita, mutta se  tuotti vaivaa, ei nostanut itsevarmuuden tunnetta. Kumpi on tärkeämpää: mieleen palautettu määrä vai mieleen palautumisen helppous ja sujuvuus? Selvä voittaja on sujuvuus, eli ne, jotka luettelevat ensin kuusi itsevarmuuden kokemusta, tunsivat itsensä huomattavasti itsevarmemmaksi.

Suomalainen tunnetutkija Lauri Nummenmaa sanoo kirjassaan ”Tunteiden psykologia”, että tunteet ja ajattelu eivät ole toistensa vastakohtia eivätkä ääripäitä. Ne ovat rinnakkain ja tosiaan täydentäviä prosesseja. Jokaisessa tunteessa on ajattelun osia ja jokaisessa ajattelussa on tunnetta mukana. Tunteet tarjoavat valmiiksi ohjelmoituja nopeita, kehollisia reaktioita ja ratkaisuja kohtaamiimme haasteisiin. Tunteet toimivat automaattisesti ja lyhyellä tähtäimellä, tietoinen ajattelu taas hitaammin ja yleensä pidemmällä tähtäimellä.  Nykyaikainen aivotutkimus sanoo myös, että keskushermostossa on vaikea paikallistaa tunne- tai ajattelukeskuksia, koska aivot toimivat holistisesti, hermoverkkojen välityksellä. Aivoissa olevat hermoverkot vain ovat erikoistuneet käsittelemään erilaista tietoa. Tunteet voivat vaikuttaa helpommin ajatteluun kuin päinvastoin, vaikka sekin on mahdollista.

Työelämässä on paljon kiirettä ja nopeutta, jota on vaikea pysäyttää. Yksittäinen ihmiseltä vaaditaan nopeita päätöksiä ja toimintaa.  Arvostamme johtajaa, joka tekee nopeita päätöksiä. Johtaja, joka jahkailee tai muuttaa ajatteluaan on lepsu ja heikko. Monesti kuitenkin hyvä ajattelu tarvitsee aikaa ja pohdintaa ja näkökulmien törmäyttämistä ja uusia ajatuspolkuja. Lisäksi monet vaikeassa ja haasteellisessa ympäristössä esiin tulevat kysymykset saattavat aiheuttaa vääriä tulkintoja. Vaikka  pyrimme sujuvaan ajatteluun, vaatii se ponnistelua aivotoiminnan osalta, ettei synny väärää johtopäätöstä. Koska nopea ajattelu on voimakkaan tunne- ja emootiopainotteista, se ei välttämättä johda oikeisiin päätelmiin. Tarkastellaan vaikkapa työn liiallista kuormittavuutta. Tämä on niin monimutkainen tunteita nostattava tilanne, että pelkkien tietoisuuden ulkopuolella toimivien tunnereaktioiden avulla toimiminen ei mahdollista tilanteen selvittämistä. Emme pysty tunneinformaation avulla löytämään ulospääsyä. Tähän tarvitaan tietoa stressistä, työympäristön senhetkisestä tilasta ja omasta historiasta sekä kyvystä käsitellä stressiä ja työn kuormittavuutta. Ratkaisuksi tarvitaan hidasta ajattelua, pysähtymistä ja pohdintaa.

Omat kokemuksemme huippu-urheilijoiden psyykkisen valmennuksen alueelta tukevat näitä teorioita ja ajatteluita. Seuraavassa vielä kiteytettynä keskeiset kohdat.

1.     Omaan tunteeseen ei kannata uskoa heti, koska tunteen aiheuttama kokemus voi viedä harhaan

2.     Kannattaa hidastaa ajattelua ja kysyä: ”Mistä minä varmasti tiedän että asia on näin?”

3.     Jokaisessa tunteessa on aina osa tietoisuutta ja jokaisessa ajatuksessa on tunnetta. Ei ole puhdasta tunnetta ja ei ole puhdasta tietoa - on vain kokemus

4.     Kun haluat vaikuttaa, edistä sujuvaa ajatteluun pääsyä
JK & MV

Ihan tavallisia asioita

Presidentti Sauli Niiniston nuorille suunnattu kampanja ihan tavallisia asioita on saanut paljon julkisuutta. Osa on hyökännyt rajusti kampanjaa vastaan, osa taas on ollut sitä mieltä, että siinä puhutaan asiaa. Suurin kritiikki on tullut siitä, että kampanjassa ei oteta huomioon rakenteellisia tekijöitä eikä pureuduta perussyihin. Hankkeen puolustajat taas puhuvat siitä, kuinka tärkeää on tehdä tekoja, joihin jokainen voi osallistua. Niin tai näin, keskustelua tämä hanke on ainakin herättänyt. Jo se on hyödyllistä.

Mitkä ovat ne työpaikan ”ihan tavalliset asiat”, joita siellä pitäisi ottaa huomioon. Referoidaan hiukan Niinistön työryhmän ehdotuksia:

- oikea asia oikeaan aikaan
- terveen apinoinnin puolesta
- unelmat antavat siivet
- kaikki, mitä näet, ei ole totta
- pidä huolta
- yritä - erehdy - yritä
- aikuinen älä lintsaa – esimies älä lintsaa
- tartu hetkeen
- paikat kuntoon
- anna ja pyydä

Ei pöhkömpiä ajatuksia ja heittoja. Nämä kaikki asiat voisivat olla kenen tahansa konsultin tai kehittäjän työkaluarsenaalia. Ongelma syntyy siinä, että jos lauseen tai ajatuksen irrottaa kontekstista – yhteydestä -  ne kuulostavat todellakin naivilta ja yksikertaisilta.

Työelämän kannalta kaikkein mielenkiiltoisin ja moniulotteisin lause on ”kaikki, mitä näet, ei ole totta”. Miten niin? Eikö kaikki näkemäsi työpaikalla ole sitten totta. Kokemuksemme mukaan ja nimenomaan kokemuksemme mukaan työpaikalla on paljon asioita, joita ei ääneen lausuta tai asioille laitetaan hieno kuorrutus päälle. Näitä löytyy lukematon määrä esimerkiksi vuorovaikutuksen puolelta. Annetaan ymmärtää, että kehityskeskustelut toimivat, kun ne vaan käydään. Uskotellaan, että laatuasiat ovat kunnossa, kun tiimi, ryhmä tai yritys saa laatustandardin. Todistus seinässä ei takaa hyvää palvelulaatua. Lisäksi monissa ilmapiiriasioissa nopeasti katsottuna asiat ovat ”ok”, mutta syvällisempi tarkastelu osoittaa toista.

Edellä kirjoitetussa on annettu hiukan negatiivinen kuva asioista. On kuitenkin paljon tilanteita, joissa tuo lause ”kaikki, mitä näet, ei ole totta” voidaan kääntää positiiviseksi. Usein negatiivinen reagoiminen muutoksen ei ole muutosvastarintaa, vaan syvällistä pohdintaa ja tulevaisuuden kriittistä tarkastelua, mikä saattaa jopa vauhdittaa muutostyötä. Samoin laskeva tulos esimiesarvioissa ei välttämättä tarkoita heikompaa esimiestyötä vaan työntekijöiden aktiivisempaa keskustelu ja muutoshalukkuutta.

Kun työpaikalla aletaan puhua asioista, saadaan asioille merkitys. Näin pimeyteen tulee valoa ja työpaikat alkavat kukoistamaan. Yrjö Kallisen sanoin meidän tulee herätä unesta, jotta voimme nähdä: "Voin katsoa lähimmäistäni silmiin ja haukotella tai tähtitaivasta ja haukotella. En näe siinä mitään ihmeellistä. Minä en tiedä mitään, jos näin tunnen. Olen unessa."  Yrjö Kallinen (1969)

JK & MV

Hyvinvointijohtaminen - polku jatkuvaan menestymiseen

Urheilussa on suhteellisen helppo saavuttaa yksittäinen voitto, paljon vaikeampaa on pysyä huipulla pitkään ja saavuttaa voittoja jatkuvasti.

Yksittäisen voittamisen idea on se, että ladataan kaikki voimavarat ja sekä henkinen että fyysinen kapasiteetti yhteen otteluun tai suoritukseen. Ongelmia seuraa usein siinä, etteivät paikat kestä tai urheilijalle tulee voiton jälkeen henkinen tyhjiö, paukut eivät enää riitä jatkamaan uraa tai motivaatio on kateissa.

Sama ilmiö näkyy myös työelämässä. Kiihtyvä työtahti ja ajatus jatkuvasta kasvusta ja kehittymisestä uuvuttavat työntekijän liian aikaisin. Ollaan hakemassa sitä yksittäistä voittoa, pitkäjänteinen ajattelu ja kokonaisvaltainen kehittäminen jää kiireen ja maksimointiajattelun alle. Toisaalta taas vaaditaan pidempiä työuria ja johtamisen inhimillistämistä sekä työntekijöiden ”leppoistamista”.

Easy Living on tehnyt useamman kymmenen vuotta huippu-urheilijoiden kanssa pitkäkestoista kehittämistyötä menestymisen saavuttamiseksi. Samoin olemme koko ajan kehittäneet työkaluja työelämän tarpeisiin ja työhyvinvointiin.

Nyt olemme saaneet valmiiksi esimiehille ainutlaatuisen koulutuskokonaisuuden, joka tähtää menestymiseen pitkällä aikavälillä ja joka vastaa nykypäivän haasteisiin. Tämän hyvinvointijohtamisen koulutuksen painopiste on antaa esimiehille valmiudet johtaa niin, että työntekijät viihtyvät ja ovat motivoituneita pitkällä aikavälillä. Sisällössä korostuu valmennuksellinen ote, itsensä johtaminen ja oman innovatiivisuuden löytäminen.

Koulutuksen sisältö on esitelty tarkemmin nettisivuillamme www.easyliving.fi kohdassa ajankohtaista.

Merja ja Jukka

Ei tarvitse mennä kauas, että pääsee pitkälle

Nathanael Westin kirjassa ”Iisi miljoona” päähenkilö Lemuel Pitkinin yrittää ansaita rahaa äitinsä velkojen maksuun. Hän ajautuu mitä kummallisempiin tilanteisiin ja joka kerta ratkaisut päättyvät paradoksaalisiin ratkaisuihin. Lemuel mm. joutui vankilaan ja häneltä otettiin kaikki hampaat pois, ettei hän saa hammastulehdusta ja ettei hampaisiin tule reikiä.

Työelämässä oleviin haasteisiin on monesti haettu samankaltaisia ratkaisuja kuin Iisissä miljoonassa. Yhtä varmasti kuin Lemuel Pitkin ajautui joka kerta ratkaisuja etsiessään vaikeuksiin, näyttävät työelämän monet ratkaisuyritykset menevän samantapaisesti kuin Lemuel Pitkinilläkin.

On kuviteltu, että jos meillä on kiire, hankitaan tai kehitetään kiireen poistamiseksi hiukan tehokkaampi kone ja ongelmat poistuvat. Vaikka tekniikka on kehittynyt viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana huimasti, niin onko kiire vähentynyt? Toinen työelämää koskettava asia on erilaisten psyykelääkkeiden käytön huima lisääntyminen. Kun ihminen voi pahoin, niin lääkärit määräävät helposti psyykelääkettä. Nykyään on myös erilaisten piristävien lääkeaineiden ja energiajuomien käyttö lisääntynyt. Otetaan pilleri ja juodaan piristävää juomaa, jotta jaksetaan olla vireitä ja tehdä töitä.

Löytyykö tekniikan kehittämisestä tai lääkkeistä ja piristeistä apu ihmisen pahoinvointiin? Luultavasti ei. Lääkärin yksi tapa on lähestyä ongelmaa on ”oireenmukainen hoito” ja loogiseen päättelyyn opetettu esimies ajattelee, että jos saadaan tekniikka pelaamaan, niin kaikki on ratkaistu. Samanlaista logiikkaa Iisissä miljoonassakin käytettiin - melko huonoin seurauksin.

Lukeudumme Easy Livingissä itsekin siihen ryhmään, joka ajattelee ettei monimutkainen ongelma tarvitse monimutkaista ratkaisua tai jos jokin ei toimi, niin tee jotain muuta. Jos seuraa tätä ajatuspolkua, on mietittävä ensiksi, mikä on monimutkainen ja mikä yksikertainen ratkaisu. Helena Lindberg kirjoitti keväällä Helsingin Sanomissa, että Italiassa lähiesimiehiä kouluttamalla saatiin hyviä tuloksia aikaan työhyvinvoinnissa. Pienillä teoilla saatiin paljon aikaan. Kun ylitöitä alkoi kasaantua joillekin ihmisille, töitä suunniteltiin ja jaettiin uudelleen. Esimies saattoi jopa antaa stressaantuneelle työntekijälle luvan huilata päivän kotonaan. Helpot ja yksikertaiset ratkaisut löytyvät yleensä hyvinkin läheltä, joko lähipiiristä tai sitten itsestä. Nykyajattelussa me ulkoistamme ongelman liian helposti ulkopuolelle itsestämme ja näin myös ratkaisu ulkoistetaan. Lääke tai laite ei aina ole ratkaisu. On opittava katsomaan asioita tarkemmin ja yksilöllisemmin. Kiireessä tämä tarkempi katsominen unohtuu. Tarkkaan katsomiseen kuuluu mm. kuunteleminen. Purnaava, kiukkuinen tai stressaantunut työntekijä usein ohitetaan esimiehen oman kiireen ja stressin takia. Kun ei ole omaa voimaa kohdata, niin siirretään työntekijän kuuntelu ja lokeroidaan käyttäytyminen ”hankalan työntekijän piikkiin”. Tästä perustilanteesta alkaa usein kierre, joka johtaa huonoon työilmapiiriin. Esimiehen on kuunneltava tarkkaan, mitä työntekijä yrittää hänelle viestittää, on oltava aikaa ja kärsivällisyyttä sekä riittävästi tilaa omissa ajatuksissa hyväksyä toisen mielipide.

Työhyvinvoinnin saavuttamiseen ei ole yhtä patenttiratkaisua vaan on monia hyvinkin yksilöllisiä ja tapauskohtaisia ratkaisuja. Näitä yksilöllisiä ratkaisuja etsiessä on hyvä muistaa kuitenkin, että jokainen esimies voi jo pelkästään oikeudenmukaisuudella ja reiluudella lisätä hyvän työilmapiirin syntymistä.

Merja ja Jukka

Alussa oli hengitys

Mistä kaikki alkaa? Siihen voi hakea vastausta suurten teosten aluista. ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan”. Suomalainen klassikko-eepos ”Täällä Pohjantähden alla” alkaa: ”Alussa oli suo, kuokka ja Jussi”. Saksalainen filosofi Martin Buber pohtii, että ”alussa oli suhde”. Entäpä työelämä! Mistä hyvä työilmapiiri lähtee? Ei ainakaan suosta, taivas tuntuu jo houkuttelevammalta, myös hyvä suhde voisi olla tutkimisen arvoinen vaihtoehto.

Jätetään taivas seuraavaan kertaan ja tarkastellaan tuota Martin Buberin mainitsemaa suhdetta hiukan lähemmin. Mikä on suhteen alku? Koulutukset ovat jo vuosia lähteneet siitä, että hyvä suhde luodaan hyvillä vuorovaikutustaidoilla. Yhtä varmasti kuin se, että talven jälkeen tulee kesä, on se, että ilmapiirikartoitusten jälkeen kehittämiskohteeksi nousee me-hengen lujittaminen tai vuorovaikutuksen kohentaminen. Vaikka kuinka tiedetään hyvän suhteen luomisen perusteet. Vaikka kuinka ollaan yritetty luoda ja vahvistaa suhteita. Vaikka kuinka esimiehiä on valmennettu hyvään vuorovaikutukseen.

Yksi johtamisen ja luultavasti kanssakäymisen vaikeuksista on tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Johtaminen ajautuu nopeasti aggressioiden kautta johtamiseen – pärstä ei miellytä. Homma kaatuu silloin siihen. Ei saada sitä ”suhdetta” aikaiseksi. Tästä on paljon ollut viime aikoina myös lehdissä kirjoittelua esimerkiksi case AKT Räty/Ahde.

Ihmisellä on lähes 30 erilaista tapaa hengittää. Hengitys on elämän perusta ja perusilmaus. Ilman hengitystä ei ole mitään.  Voidaan hyvällä syyllä sanoa, että ”alussa oli hengitys”  Kun hengitys loppuu, silloin ei ole mitään. Yleensä vaikeissa vuorovaikutustilanteissa käy juuri näin –hengitys loppuu ja kiukku lisääntyy. Toivottomuutta ilmaiseva hengitys on syvä huokaus. Hyvä tapa on  opetella hengittämään rauhallisesti ulos ja pitämään pieni tauko heti uloshengityksen jälkeen.

Koska hengitys vaikuttaa monella tapaa ihmisen psykofyysisen olemukseen myös väärät hengitystottumukset aiheuttavat lamaantumista ja  mielialan laskua. Huokailun ja syvään hengityksen ero on pieni mutta merkittävä. Kun palaveri tai kokous aloitetaan huokailemalla niin vire tipahtaa ja vuorovaikutus kaikkoaa, koska samalla viestität muille toivottomuutta.

Annamme pari vinkkiä, joilla voit aloittaa hyvän suhteen rakentamisen vuorovaikutustilanteissa ja kokouksissa.

1.     Opettele kiinnittämään huomiota omaan hengitykseesi etenkin hengityksen taukoihin

2.     Ennen kokousta hengitä muutama pidempi hengitys – jonka aikana tasaat hengityksen

3.     Vuorovaikutustilanteessa vältä pitkää sisäänhengityksen jälkeistä taukoa

4.     Vaikean ja negatiivisen hetken edessä hengitä voimakkaasti sisään ja nopeasti ulos ja sano itsellesi NYT tai VOIMAA.

Jokainen voisi kokeilla viikonajan sitä, että huokailu muuttuisi ”tsemppaamis-puhkumiseksi” ja hengityksen pidättelyt vapautuneeksi ja luonnolliseksi hengitykseksi. Kun hengitys kulkee vapaasti, antaa se otollisen maaperän hyvälle suhteelle. Sinulle ja Minulle.

jk &mv