Kiviä lasiruutuun – kehityskeskustelu
Musiikki on lasitalo
rinteellä,
jolla kivet lentävät,
kivet vierivät.
Ja kivet vierivät
suoraan läpi,
mutta jokainen ruutu
säilyy ehjänä.
Tomas
Tranströmer sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon muutama vuosi takaperin. Hänen
tuotantonsa on moniääninen. Hän on "runoilij,a
jolla on valokuvaajan filosofia". Edellä oleva runo, ”Allegro” on näyte
hänen viiltävästä taidostaan tuoda kuvaksi se, mikä on piilossa.
Tätä on myös kehityskeskustelu parhaimmillaan. Ei mitään turhanpäiväistä
löpinää, vaan suoraa asiaa. Keskustelussa on otettava vaikeitakin asioita
puheeksi. On osattava esittää oikeita kysymyksiä ja osattava tilannetaju, ettei
”lasitalo” mene rikki. Kysymykset ovat kuin kiviä, jotka avaavat portit
kehittymiselle.
Toki kehityskeskustelu on muutakin kuin vaikeiden asioiden puheeksi
ottamista. Nykysuuntaus on, että etsitään ja keskustellaan työntekijän
potentiaaleista ja niiden hyödyntämisestä. Potentiaali on käyttämätön voimavara,
joka työntekijällä ei vielä toistaiseksi ole riittävästi käytössä. Myös esimies
voi parhaassa tapauksessa löytää keskustelun aikana omia käyttämättömiä
voimavaraojaan, potentiaalejaan.
Olemme tavanneet vuosien aikana sekä työntekijöitä että
esimiehiä, joille kehityskeskustelut ovat tervanjuontia – ”tää on tätä
pakkopullaa”. Toisaalta aivan toisenlaisiakin näkökulmia ja kokemuksia on tullut vastaan. Johtopäätös on se, että
tämä voi hyvinkin olla osaamiskysymys. Kun esimiehellä on taito, osaaminen,
halu ja asenne kohdallaan, kehityskeskustelut saavat hyvän kasvualustan ja
voidaan kokea onnistumisia. Tätä tietysti edesauttaa työntekijän myönteinen asenne.
Mikä voisi auttaa siihen, että Tranströmerin kuvaamia kiviä voisi heitellä
lasiruutuun niin, että lasit pysyvät ehjinä.
1.
Hyvä valmistautuminen. Varsin
usein esimiehet kysyvä neuvoa siihen, miten saisivat ryhmänsä hiljaiset jäsenet
puhumaan kehityskeskustelussa. Ratkaisun avaimet löytyvät hyvästä
valmistautumisesta. Mitä paremmin henkilö on valmistautunut, sitä enemmän
hänellä on sanottavaa ja kerrottavaa ja sitä todennäköisemmin hän puhuu,
kertoo ja keskustelee asioista. Esimiehen kannatta pohtia, miten saa
ryhmänsä jäsenet valmistautumaan kehityskeskusteluihin.
2.
Puhuminen. Uudet aivotutkimukset
ovat voineet todentaa sen, että puhuminen jäsentää ajattelua. Mitä enemmän
puhut, sitä enemmän tuotat omaa kehittämiseen liittyvää ideaa. Samalla siirrät
ns. hiljaista tietoa eteenpäin
3.
Kuuntele ja ole läsnä. Kuuntelu on yksi
vaikeimmista tämän ajan taidoista, koska olemme jatkuvasti informaatiokuormituksen
vaikutuksen alla. Kuuntelu nostaa myös esimiehen arvostusta. Kehityskeskustelututkimuksessa, jossa työntekijät arvioivat oman
esimiehensä kanssa käymiään kehityskeskusteluja (n=2329), saivat esimiehet,
jotka henkilöstön mielestä arvostivat työntekijöitään, henkilöstöltä huomattavasti
muita parempia arvioita seuraavista toimintatavoista
· Keskustelutilanteessa
esimieheni kuunteli minua
· Päätöksiä tehtäessä
esimieheni otti minun näkemykseni huomioon
· Esimieheni oli
kiinnostunut keskustelemaan myös minulle tärkeistä asioista
· Esimieheni kanssa
uskaltaa ottaa myös ongelmat esille
· Esimies oli
kiinnostunut minusta myös ihmisenä
· Minun oli helppo tuoda
omat ideat ja ehdotukset esiin keskustelun aikana
· Keskusteluilmapiiri
oli avoin
·
Kokonaisuutena viimeksi käymämme kehityskeskustelu oli
onnistunut.
4.
Tee hyviä kysymyksiä. Hyvä kysymys on
sellainen, joka avaa ovia ja johon joutuu vastaamaan muutenkin kuin ”kyllä tai
ei”. Kysymysten tekoa voi harjoitella oikeastaan missä vain: kollegoiden
kanssa, kotona, vapaa-ajalla.
5.
Käsittele vain niin
monta kohtaa kehityskeskustelun aikana kuin ehdit. Valitse keskustelun
teemat sekä kiireellisyyden että tärkeyden mukaan. On hyvä nostaa ainakin yksi
ns. tärkeäkin asia keskusteluun, etteivät kaikki puheenaiheet ole vain ns.
kiireasioita.
Lopuksi vuorovaikutuksen kuusi koota: Kohtaa, kunnioita, kuuntele, kysy, kiitä, kannusta!
Lisää kehityskeskusteluista voit lukea HS: 26.1.2014 Työelämä –liitteestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti